Työmatkalle Norjaan

Teksti: Petra Malin

Olen matkustanut viimeiset kaksitoista vuotta lomamatkat sekä luottamustehtäviin liittyvät matkat meri- ja maateitse. Olen nyt ensi kertaa työssä, johon kuuluu matkustamista. Aloitin puolitoista vuotta sitten työn väitöskirjatutkijana yliopistolla. Työn puitteissa olen joutunut lentämäänkin, mutta olen pyrkinyt lähes aina kulkemaan ainakin toiseen suuntaan maa- tai meriteitse. Tämän vuoden lokakuussa matkustin Norjaan Stavangeriin yliopiston opetusvaihtoon kahdeksi viikoksi. Koska aika perillä oli pitkä, ja kohde suhteellisen lähellä, matkustin molempiin suuntiin junalla (tai sitä korvaavalla bussilla) ja laivalla.

Maata ja merta pitkin matkustaessa olen voinut käyttää myös matka-aikaa työntekoon. Olen huomannut, että pitkät siirtymät junassa ovat otollisia pidempää keskittymistä vaativiin tehtäviin. Keskeytyksiä ei juuri tule ja junan tasainen liike mahdollistaa hyvin lukemisen ja kirjoittamisen. Melua voi sulkea pois kuulokkeilla, mutta yleensä junaosastot ovat hiljaisia. Laivahytissä työskentelykin onnistuu oikein hyvin: olen aikanaan kirjoittanut pitkän pätkän gradua laivalla paluumatkallani Hampurista. Junassa keskittymisen välillä herpaantuessa voi katsella maisemia, lukea kirjaa, selailla somea, tai käydä ravintolavaunussa.

Viimeisin määränpääni Stavanger on kiinnostava ja ristiriitainen kaupunki. Vuonot ovat henkeäsalpaavan kauniita, keskustan puurakennukset ovat viehättäviä ja katutaideskene aktiivinen. Paikalliset rakastavat luonnossa patikointia ja lähes kaikilla on omat vaelluskengät. Joka paikassa on tunneleita ja siltoja, ja vuoria, ja takkatulta ja kynttilöitä.

Stavanger on myös paikka, jossa ilmastonmuutoksen pohtimista on vaikea välttää. Stavanger julistaa olevansa Norjan öljypääkaupunki eikä öljyä voikaan siellä olla huomaamatta: öljy-yhtiöiden ja öljyalan viranomaistoimijoiden valtavat konttorit kattavat kokonaisen kaupunginosan, ja taivaalla pörräävät helikopterit kuljettavat työntekijöitä öljynporauslautoille. Kaupungissa on jopa öljymuseo. Suorastaan huimaa se määrä inhimillisiä resursseja, mitä öljyn poraukseen on käytetty, ja se, kuinka riippuvaiseksi alue on öljystä tullut. Norjan talous on rakennettu vahvasti öljynporauksen tuotoilla rahoitetun kansallisen öljyrahaston varaan, ja öljyn ympäristövaikutukset olivat osalle paikallisista arka keskustelunaihe.

Paluumatkalla sain nauttia mahtavista maisemista kun kuljin korvaavalla bussilla ja junalla Oslon kautta Tukholmaan. Jäin paluumatkalla muutamaksi päiväksi Tukholmaan vapaalle, ja kävin suosikkiartistini Neko Casen konsertissa. Viimeinen osa matkasta taittui päivälaivalla Tukholmasta Turkuun, ja junalla Helsinkiin.

Reittini kulki seuraavasti:

  • Juna Helsinki-Turun satama
  • Laiva (Viking Grace) Turku-Tukholma
  • Juna Tukholma-Oslo
  • Juna ja korvaava bussi Oslo-Stavanger

Lähdin Helsingistä viiden aikaan lauantaina iltapäivällä ja saavuin perille sunnuntain ja maanantain välisenä keskiyönä.

  • Korvaava bussi Stavanger-Moi
  • Juna Moi-Oslo
  • Juna Oslo-Tukholma – pysähdys Tukholmassa
  • aamulaiva Tukholma-Turku
  • Juna Turun satama-Helsinki

Lähdin Stavangerista aamulla kahdeksan aikaan ja olin Tukholmassa illalla yhdentoista aikaan. Laiva lähti muutaman päivän päästä Tukholmasta aamulla vähän ennen kahdeksaa ja olin kotona ennen yhtätoista illalla.