Koiran kanssa Helsingistä Stuttgartiin

Koiran kanssa Stuttgartiin

Teksti: Annamari Rissanen

Matkustin helmikuussa 2014 ja uudestaan lokakuussa 2016 koiran kanssa välin Helsinki-Stuttgart. Koira, Nanouk, eurooppalaistunut lapinkoira ja minä, lähdimme matkaan aamuvarhaisella Helsingistä Turkuun. Ensimmäinen matka 2014 tehtiin bussilla, toinen kerta 2016 junalla, joka oli kyllä koiran kanssa huomattavasti mukavampi. Turusta matkasimme päivälaivalla Tukholmaan. Päivä kului hitaasti kannella ja hytissä. Käveltiin lisäksi laivan kansia edestakas aika moneen kertaan. Laivoissa on yhdellä kannella koirille hiekkalaatikot, jotka on kyllä melko pieniä ja niihin voi olla haastavaa saada tyttökoira pissalle. Ilokseni oli molemmilla laivamatkoilla tuttuja laivassa, joten pääsin syömään, ilman että tarvitsi jättää koiraa yksin.

Tukholmasta olin etsinyt hostellin Viking Linen sataman ja rautatieaseman välimaastosta, ja sinne kuljimme käytännön syistä jalan, mikä oli koiran ja painavan rinkan ja repun kanssa kyllä raskasta. Mutta siinä samalla sai sitten koira hyvän iltalenkin ja minä opin mitkä matkavalmistelut oikeesti on tärkeitä mukavuuden kannalta: yöpaikan tarkka osoite ja tiedot helposti saatavilla ja reitinkin voisi katsoa valmiiksi esimerkiksi laivalla, missä on hyvin aikaa.

Tukholmasta lähdimme hyvin aikaisella aamujunalla Köpikseen (n. klo 05.00). Koiran aamulenkki hoitui matkalla asemalle ja junassa puolestaan aamiainen. Köpiksessä pidimme muutaman tunnin tauon, koska koiran hyvinvointi meni etusijalle eli varasin sellaiset yhteydet, että on aina noin viiden tunnin välein vähintään tunnin vaihtotauko jaloitteluun. Oma rumba onkin sitten tauolla aina etsiä tavarasäilytys rinkalle, joten on hyvä varata reilusti aikaa, niin ehtii kävellä lenkin koiran kanssa ja jonottaa matkatavarasäilytykseen, ostaa eväitä jne.

Seuraava etappimme oli Kööpenhamina – Hampuri. Hampurissa vietimme pari tuntia öisellä asemalla, mikä ei ole isoin nautinto, kun suurin osa kahviloista oli kiinni, ja istumapaikkoja ei liikoja ollut, mutta me lenkkeiltiin taas ulkona. Koiran kanssa koin sen ihan turvalliseksi yölläkin. Tällä etapilla on koiralle mukava jaloittelutauko myös laivaosuudella Tanskan ja Saksan välillä. Tosin laivalla on hieman kylmä sisälläkin, joten kannattaa varata lämmintä päälle.

Hampuri – Frankfurt etapilla sitten sattui ja tapahtui. Tälle matkalle seikkailua toi lisää se, että juna pysähtyi keskelle metsää, pimeyteen. En ymmärtänyt kuulutuksista mitään. Vieruskaveri sanoi jotain, että kai joku eläin oli jäänyt alle. Ainakin reilun tunnin juna seisoi pimeässä ja taskulampuilla etsivät koko junan matkalta ja pidempäänkin kai jotain merkkejä siitä mikä alle oli jäänyt. Matka jatkui seuraavalle pikkuasemalle, jonne tämä juna jäi (kai oli sitten vaurioitunut jotenkin). Asemalla oli ylimääräinen vaihto toiseen junaan, joka vei Frankfurtiin. Siinä vaiheessa yön viimeinen juna Stuttgartiin olikin mennyt aikaa sitten. Meille annettiin vaihtoehdoksi taksivoucher Stuttgartiin tai hotelliyö ja aamulla uusi yhteys. Valitsin suosiolla tuon jälkimmäisen.

Frankfurt – Stuttgart menikin sitten kaikkien kommellusten jälkeen leikiten. Nanouk pääsi kotiinsa ja minä lepäämään. Saksassa pääsee koiran kanssa helposti asemilla kahviloihin, joten en ottanut paljoa eväitä mukaan, ja aina jostain joku kioski löytyy, josta saa syötävää, niin ei tarvitse kantaa paljoa eväitä mukana.

Matkaamme ovelta ovelle meni aikaa noin 51h, joka on kyllä paljon. Koiran kanssa matkaaminen oli enimmäkseen kuitenkin helppoa ja koiran takia matkaan rytmittyy sopivasti taukoja, mikä on hyvä, sillä pitkä paikallaan istuminen ei myöskään ole kovin terveellistä. Koiralle pitää Saksan junissa olla lastenlippu, jonka ostin normaalisti netistä samalla kun omankin lipun. Mitään eläinpaikkavarausta en tehnyt ja ilmeisesti sellaista ei tarvitse Saksassa. Koiralla pitää myös olla sääntöjen mukaan kuonokoppa, mutta sitä en Nanoukille laittanut, eikä sitä kukaan koskaan ole kysynyt. Se oli kyllä mukana kaiken varalta. Nanoukin kanssa on ollut äärimmäisen helppo matkustaa, en ehdi omia päällysvaatteita riisua, kun se on jo penkkien välissä makaamassa.

Oma matkani jatkui vielä Stuttgartista bussilla Milanoon, ja Italian maatiloille töihin. Tätä väliä ajoi silloin mm. Meinfernbus, jonka matka kestää kahdeksan tuntia ja Zurichissä yksi noin puolen tunnin tauko. Halvimmillaan tämä reitti maksaa noin 20€. Jos on varaa valita, otan kyllä pitkillä matkoilla mieluummin junan, sillä bussissa ei pääse jaloittelemaan ja pitkän istumisen jälkeen on aika puutunut. Toisaalta, bussista pääsi ihailemaan Sveitsin kauniita maisemia; tälle reitille osuu myös St Gotthardin maantietunneli, joka on 16,9 km pitkä. Italian puolella paikalliset Regionale-junat ovat edullisin vaihtoehto, ja olen matkustanut pitkiäkin välejä niillä, jos en ole ajoissa pystynyt ostamaan edullista lippua pikajunaan. Matkustusmukavuus niissä ok, jos saa istumapaikan ja tykkää pysähdellä Italian pikkukaupungeissa, kuunnella kieltä ja katsella paikallista menoa ja ei välitä myöhästelyistä. Kesän kuumuudessa ne ovat oikein mukavia, koska ikkunoita saa auki viilentämään ilmaa.